Tadam, koska yritän ruokkia blogiin vähän vaihtoehtoja, laitan heti näin alkuviikosta jo tehtävän!
Tämän viikon tehtävänä olisi kirjoittaa vaikkapa lyhyt teksti kahden ihmisen kohtaamisesta mahdollisimman neutraalisti. Tämän jälkeen kirjoittaa sama teksti toisen ihmisen näkökulmasta "kalvon läpi", eli muokata tekstiä niin, että henkilö tunne, esimerkiksi suru, näkyy siinä. Saman voi toistaa useammalla eri tunteella ja vaikka toisella henkilöllä!
Esim. 1. Miina katsoo Manua silmiin. On hiljaista.
2. Miina tuntee kuinka kyyneleet täyttävät hänen silmänsä, kun hän katsoo Manua. On hiljaista, eikä hän tohdi rikkoa hiljaisuutta.
3. Manu katsoo Miinan silmiin, ja tuntee voiton riemua huomatessaan niiden surusta. On hiljaista, mutta sisällään Manu nauraa.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Viikko 16: Bonus
Jotta täällä ois enemmän täytettä ja valinnan varaa, luvassa on pieni bonus idea:
Kirjoita teksti, jonka otsikkona toimii tai voisi toimia lause "lakkaa olemasta tuollainen". Kirjoita se itsellesi tai vaikka kirjan hahmolle. Tai nimettömälle henkilölle.
Valitse vaikka seuraavista adjektiiveistä ym. tai keksi itse.
Lakkaa olemasta...
...huono
...karvainen
...omituinen
...ananas
...söpö
...sisko
...purppurainen
NYT KYNÄ KÄTEEN JA KIRJOITTAMAAN!
Kirjoita teksti, jonka otsikkona toimii tai voisi toimia lause "lakkaa olemasta tuollainen". Kirjoita se itsellesi tai vaikka kirjan hahmolle. Tai nimettömälle henkilölle.
Valitse vaikka seuraavista adjektiiveistä ym. tai keksi itse.
Lakkaa olemasta...
...huono
...karvainen
...omituinen
...ananas
...söpö
...sisko
...purppurainen
NYT KYNÄ KÄTEEN JA KIRJOITTAMAAN!
Viikko 16: Ja sitten astuin ulos varjoista
Ensimmäisessä kirjoitustehtävässä sinun pitää kirjoittaa teksti, jossa kertoja kertoo aluksi aivan normaalisti tapahtumista; "hän teki sitä ja tätä". Sitten, keskellä tekstiä, kirjoittaja tuleekin mukaan, esimerkiksi:
Minä katselin kuinka Maar ja Gerr seisoivat aukiolla, jota ympäröivät talot kallistuivat uhkaavasti heidän yläpuolellaan.
"Miten pääsemme sisään?" Maar kysyi.
"En tiedä. Muuri on läpipääsemätön."
"Ei ole", minä sanoin.
He katsahtivat minua hämmentyneenä, sillä he eivät tiedä että olen katsellut heitä jo hyvin kauan.
"Täällä on salainen ovi."
Minä katselin kuinka Maar ja Gerr seisoivat aukiolla, jota ympäröivät talot kallistuivat uhkaavasti heidän yläpuolellaan.
"Miten pääsemme sisään?" Maar kysyi.
"En tiedä. Muuri on läpipääsemätön."
"Ei ole", minä sanoin.
He katsahtivat minua hämmentyneenä, sillä he eivät tiedä että olen katsellut heitä jo hyvin kauan.
"Täällä on salainen ovi."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)