maanantai 30. huhtikuuta 2012

Viikko 18/2012: Paikan magiaa

Keskitytään tällä kertaa niin "tylsään" asiaa kuin ympäristö kuvaukseen. Eli kirjoita jostain sinulle tärkeästä paikasta tarkahko kuvailu.

Toivoisin voivani sanoa, että metsässä oli hiljaista, vain linnunlaulua kuului siellä täällä. Minulle tärkeä paikka sijaitsee ikävä kyllä tien vieressä, joten ajoittainen liikenteen humu kuuluu taustalla. Paikassa on silti jotain maagista, jonka takia sinne tulee palattua.

Maiseman hallitsevin elementti on pieni alaspäin viettävä koski, joka on virrannut täällä varmasti tuhansia vuosia. Keväisin se virtaa villinä voimana pureutuen kosken kiviin ja kaivertaen uomaansa yhä jyrkemmäksi ja jyrkemmäksi. Jos menet sen pärskeiden lähelle, pauhu peittää alleen liikenteenkin. Ääni on samaan aikaan pelottava ja rauhoittava. Kivet joessa ovat veden pyöristämiä ja kököttävät paikoillaan kuin uhitellen virran voimalle. Keskelle vuota on muodostunut pieni saari, jolla yksinäinen koivu kituuttaa. Viime aikoina jokeen on kertynyt yhä enemmän ja enemmän roskia. Polkupyöristä revittyjä osia ruostumassa veden hurjassa syleilyssä, ja erilaisia muovinkappaleita mosaiikkina virran pohjalla. Ne saavat olon hivenen surulliseksi, sillä tämä paikka ei ihmisten tekemiä koruja kaipaa.

Maasto täällä on jokseenkin perisuomalaista. Hongat kohoavat suoraselkäisinä ja paksunahkaisina kohti taivasta ja maata peittää sammalmättäiden lisäksi mustikanvarpuja. Valossa on usein jotain kummallista, ikitaikaa henkivää vihreyttä. Joskus taas aurinko vain siivilöityy kauniisti oksien läpi täplittäen vehreyden keltaisin läikin. Täällä voi kuvitella tapaavansa metsän kuninkaan Tapion tai keijun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti