keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Viikko 17/2020: runosta uudeksi tekstiksi

Valitse runo ja kirjoita siihen perustuen kaunokirjallinen teksti! Valitse oma suosikkisi tai vaikka yksi näistä:


Älä kirjoita itseäsi

maailmojen väliin,

nouse merkitysten

moninaisuutta vastaan,

luota kyynelten jälkeen

ja opi elämään.

Paul Celan: Niin kuin kivelle puhutaan, suom. Jukka Koskelainen, 1993





Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun. 

Eeva Kilpi





– Mun rintani on niin raskas ja synkeä niin mun syön –
oi äiti, en yksin tohdi ma jäädä kanssa yön.

”On päivä jo laskenut ammoin ja hiipinyt hiljaisuus,
oi nukkuos poikani nuori, taas huomenna työ on uus.”

– Älä lähde äitini vielä, sa kuuletko ääntä yön?
Se kutsuu, se käskee, se uhkaa – niin synkkä on lapses syön.

”Oi nukkuos poikani nuori, se on laulua lahden vain,
se untas tuutia tahtoo kuin, muistatko, muinoin ain.”

– Älä lähde äitini vielä, sa näätkö silmiä yön?
Ne etsii, ne väijyy, ne vaanii – niin synkkä on lapses syön.

”Oi nukkuos poikani nuori, ne on tähtiä taivahan,
ne luonas valvoa tahtoo kuin entis-aikahan.”

– Älä lähde äitini armas, kas tuossa on koura jo yön!
Se poikas temmata tahtoo – niin synkkä on lapses syön.

”Oi nukkuos poikani nuori, se hongan on oksa vaan,
mi ulkoa kurkistaapi taas leikkikumppaniaan.”

– Niin kaikk’ oli ennen ehkä, kun puhdas oli mun syön –
oi äiti, äiti, äiti, miks heitit mun helmahan yön?

Eino Leino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti